maanantai 19. maaliskuuta 2018

Cobaltin tarinat #3. Karkuteillä


Kolmas, tästä eteenpäin alkaa esiintyä jonkinnäkösiä piirrustuksia. Koska piirtäminen on joskus kivempaa kuin asioiden kuvailu. Joo.

Aamu alkoi tavallisesti kuin yleensä. Lina kiljui koko kahvilan väen hereille, sillä tuo oli nähnyt unta joltikeista ja galvantuloista. Ja kaikki olivat hyvin iloisia, kun eivät pystyneet nukkumaan enää sydämen rauhoittumisen jälkeenkään.
"Ei tähä aikaan ihmisten pitäis olla edes hereillä", Cozminen mutisi ja pisti paitaa päälle.
Vega haukotteli söpösti. "Mimosa varmaan on jo leipomassa jotain", lintu aprikoi. Keltasilmäinen tuijotti kaveriaan pienen hetken.
"Mimosa, Linan ja Terryn äiti. Hän esitteli itsensä pikaisesti eilen", starly selitti huomatessaan ihmisen ilmeen.
Cozminen nyökkäili tiedolle, joka oli aika varmasti mennyt eilen ohi. Sitten hän haukotteli. Ulkona oli melko hämärää, aikainen aamu kun oli.
'Eikö kesäisin pitäis olla valosaa pohjosessa? Ehkä tää planeetta vaa on eri kallistuskulmassa kun tavallisesti', Coz mietti.
"Lähdemmekö mihin aikaan?" Vega havahdutti sinitukkaisen ajatuksistaan. 'Heti aamulla' oli sovittu Mathiaksen kanssa, mutta tarkempi aika olisi ollut jees.
"Yritetää kerjää ruokaa ja mennää vakoilemaan, onko Mathias hereil. Toivottavast maalaukset kelpaa, nii saatais rahaa ruokaankin", Cozminen suunnitteli ja alkoi jynssäämään hampaita. Yläkerran vessa oli varattuna, kun jompikumpi lapsista oli myöskin suorittamassa hammaspesurituaalia. Varmaankin kaikki olivat hereillä, joten hyvästien heitosta tulisi nopeampaa.
Vega tutustui maalauksiin uudemman kerran vessavuoroaan odottaessaan. Tähtiä, taivasta, avaruutta... Starlyn silmiin osui tavallinen A4:n, johon oli suhrattu sininen tähtitaivas ja vinottain kulkeva valkea vyö. Taivaan täytti parvi mustia lintuja. Paperin alakulmiin oli raapustettu Cozmisen sekä työn nimi. Maalaus oli nähtävästi ristitty Linnunradaksi.



'Linnunrata tosiaan', Vega hymähti mielessään.
"Kersat aamupalalle!" Mimosa kutsui ihmisiä huutaen portaikkoon. Lina päästi äänen ja laahusti rappuja kohti. Terry paiskasi vessan oven kiinni ja paineli siskonsa perään.
"Yritetää näyttää kersamaisilt", Cozminen yritti sanoa, mutta tuo onnistui vain purskauttamaan hammastahnavaahdot suustaan. Vega järkyttyi yllättävästä vesikauhuhyökkäyksestä. Puhdistautumisen sun muiden jälkeen kaksikko siirtyi alakertaan aamupalalle. Siis jos pöydästä irtoaisi mitään ylimääräistä kahdelle loiselle.


"Nii lähettekö mihin suuntaan?" Lina kysyi poppoon istuessa ruokapöydässä. Tarjolla oli riisipuuroa. Hyvä että Coz ja lintukaveri ehtivät sanoa huomenia, kun Mimosa oli jo lappaamassa hirveää puurokekoa heille. "Pitää syödä kunnolla ennen lähtöä", sanoi hän.
Tällä kertaa Coz muisti puhua suu tyhjänä. "Jaa. Boreakseen ensin ja katsotaan sitte mihin suuntaan sen jälkee. Suunnitella ehtii jatkossakin, yliarvostettuu semmone", sinitukkainen ilmaisi mielipiteensä leikkisästi. Terry nyökkäili tärkeänä olevansa samaa mieltä. Mimosa näytti muistavan jotain ja hän katosi yläkertaan. Sillä välin ähkyiset kersat ja Vega saivat ahdettua viimeiset puuronrippeensä itseensä ja pyörivät pöydästä pois. Cozminen tarkisti, että kaikki maalaukset olivat mukana (niitä ei voinut tavaratilaankaan laittaa ihmisten läsnäolon takia) ja pukeutui ulkovaatteisiin. Sitten hän lähti vatsa pystyssä Mathiaksen kirpputoria kohti. Vega oli suosiolla jättäytynyt matkasta ja jäänyt lämmittelemään kahvilaan. Maha täynnä on kuitenkin helppo nukahtaa ja niin kävi.


Cozminen oli jolkottanut kirpputorille heti ensimmäisenä. Mathias arvioi jokaisen maalauksen ja antoi sinitukkaiselle muutaman setelin, jotka hän kävi heti vaihtamassa ruokatavaroihin naapurikaupassa. Kaupan täti oli liian unenpöpperössä huomatakseen, kun Coz sujautti tavarat ulottuvuuden tuolle puolen. Sitten naaras palasi Mathiaksen luo, joka yritti niellä kyyneleitään kääriessään Papua sen suosikkifleeceen. Wynaut näytti heräävän hetkeksi toimituksen aikana, mutta nuupahti uudestaan.
"Ootko varma?" Cozminen kysyi varovasti partaiselta mieheltä. Mathias pyyhki hihallaan enimmät kyyneleet pois.
"Kyllä tämä tästä. Sen emo odottaa sitä varmasti", mies hymyili urhoollisesti. "Onhan tämä ollut aika hankala tapaus, mutta totta puhuakseni mie ottaisin Pavun ihan mielelläni takaisin, kunhan se tuosta aikuistuu." Mathias pakkasi paperipussiin wynautille syötävää. Ja Pavun hän pakkasi pieneen makuupussiin. Hän antoi Cozmiselle kantamukset ja tuli saattamaan näitä ulos. "Kiitos tästä. Kerrohan terveisiä Thomasille, kunhan pääset perille. Yritän tulla käymään, kunhan tiet ovat taas auki." Mathiaksen silmät kostuivat jälleen, kun hän laski katseensa pokemonvauvaan. "Nähdään, Papu. Ole kiltisti."
Ennen kuin Cozminen ehti sanoa mitään Mathias riensi kyynelehtien sisälle. Papu liikahti unissaan, mutta jatkoi horrostamistaan. Coz tunsi kummallista vääntöä sisuksissaan siinä kohdin, jossa luuli sydämensä sykkivän. Mathiasta ei näkynyt enää ikkunassakaan, joten sinitukkainen palasi Snoverin herkkuhetkeen hakemaan toisen matkakumppaneistaan.


Vega heräsi oven kolahdukseen ja tunsi kummallista jännitystä, kun Cozminen saapasteli sisälle oletettavasti Papu mukanaan. Samaan aikaan Mimosa riensi alakertaan hiukset hämähäkinseitissä ja iloisesti hymyillen.
"En tiiä teetkö näillä mitään, mutta ota mukaan jos kelpaa. Niiden pitäisi olla ihan hyvässä kunnossa", nainen sanoi ja laski asiansa läheisimmälle tasolle eli baaritiskille. Niillä nainen oli tarkoittanut marjakoria, joka vaikutti olevan sukua talon oman korin kanssa sekä sinistä pussukkaa. Niiden vierellä oli vielä kartta, joka oli lupaavasti suojaavassa muovitaskussa. "Berrypussi sekä apricorn-kori. Toivottavasti kelpaa!"
Cozminen laski Pavun hetkeksi tuolille mammumaan ja tarkasteli objekteja. Niiden kunto näytti olevan uudenveroinen. Ei sillä, Coz olisi kelpuuttanut puolilahon puukorin jos ilmaiseksi sai. "Kyllä kelpaa, jos näistä raaskit luopua", nainen pörrötti hiuksiaan miedosti hermostuneena. Mimosa hymyili sädehtivästi ja tähän Cozminen vastasi kiitoksella ja kummempia ajattelematta hän hävitti tavarat tyhjään ilmaan.
Vega oli kiljaista, mutta muisti Pavun olemassaolon ja piti nokkansa kiinni. Mimosa ja lapset tuijottivat sinitukkaista järkyttyneenä (tai ihastuksensekaisena Terryn tapauksessa). Kosminen olio tuntui älynneensä kämmäävän ja pahasti.
"Tsädäm! Ja silleen", Coz yritti pelastaa tilanteen, teki käsillään maagisen liikkeen samalla taikasanat sanottuaan ja kahmaisi Pavun syliinsä. Vega hyppäsi oitis olalle. "Paljon kiitoksia ruuasta, yöpuusta, vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä sekä tavaroista!" sinitukkainen kumarsi ja oli pudottaa Vegan siinä samalla. "Yritän tulla asiakkoimaan joskus kunhan tullaan tänne päin!" Ovi avattiin paniikissa, snover-patsas on kaatua kumoon jollain ihmeellä. "Nähdään sit-"
Matkaan karkaavien hämmästykseksi Mimosa puhkesi nauruun. Hekotettuaan muiden kummastellessa vieressä hän sai sanottua: "Ei mitään, oisit voinu sanoo että olet taikuri!" tai jotain sinne päin. Cozmisen pulssi rauhoittui, joten hän heitti hyvästit uudelleen ja rauhallisemmin. Mimosa antoi heille vielä evästä mukaan.
"Rakennetaan lumilinna ensi kerralla!" Terry hihkui ja vaikutti jo näkevän valtavan linnoituksen sielunsa silmin.
"Käydään suklaatehtaal ja koordinaattorihallilla kans! Kunhan ne on viel pystyssä siihen asti", Lina hymähti huvittuneena heidän huonolle onnelleen.
"Ootte tervetulleita tänne molemmat! Töihin tai ei, meille mahtuu majailemaan aina", Mimosa sädehti. Hereillä oleva kaksikko tunsi kolmikon lämmön ja lähti iloisin mielin, ennen kuin kylmä ilma ehtisi jäädyttää heidät oven narskuessa auki.


Adamsin laidalle asti he pysyivät puhumattomina. Sitten Coz huomasi marjoja (jotka näyttivät Vegan silmiin turhan tutuille) ja nappasi marjapussin ilmasta.
"Kaikki kerätään!" sinitukkainen kiljahti ja nappasi kaikkia marjoja yhden. Jotenkin tuntui väärältä kerätä jokainen löytyvä, joten ne saivat riittää. Ja muutenkin kumpikaan matkalaisista (Pavulta ei kysytty) ei tuntenut kyseisiä marjoja kunnolla, joten tietyn lajisia marjoja olisi ollut hankala kerätä. Oranssista, keltaisesta ja puna-mustasta marjasta voisi kysyä joltakulta, mutta Adamsiin takaisin kääntyminen olisi ollut suhteellisen kiusallista. Näillä piti pärjätä ja toivoa, että marjat eivät kuristaisi matkaajia yön aikana.


Vegan teki mieli lentää, mutta metsässä pakkanen oli aivan yhtä pureva kuin kylässäkin. Onneksi kartan mukaan kolmikko oli luultavasti oikeilla jäljillä, samalla polulla ainakin. Tosin niitäkin oli vain yksi mistä valita.
Papu tuhisi yhä rauhallisesti Cozmisen sylissä. Vegalla oli toki huivinsa ja Cozista hohkasi lämpöä myös, mutta lintu ei voinut olla tuntematta pientä kateutta wynautin lämpöisille oltaville. Lämmitellä eli lentää ei voinut kylmyyden takia. Vaihtoehtoina olivat sulkien pörhistely tai lisävaatetuksen kysyminen, vaikka sellaisten pitäminen inhottavaa olisikin. Lintu mietti sopivaa lähestymistapaa asiaan.
"... Aika viileä ilma", starly päätti huomauttaa ensin.
Ihmisennäköinen näytti nuuskivan ilmaa ja vilkuilevan ympärilleen. "Nii vaikuttaa olevan."
Seuraavaksi Vega yritti niiskaista nokkaansa ja päästää äänen, jonka toivoi muistuttavan aivastusta.
"Terveydeksi."
Kului taas hetki. Papu hymyili unissaan ja yritti kääntää kylkeään. Vegalle riitti.
"Cozminen."
"Niin?"
"Minulla on kylmä. Saisinko-"
"Oi sori!" Coz tuntui älyävän viimein ja sulki silmänsä. Hetken etsittyään hän näytti kadottavan kätensä johonkin näkymättömään ja veti esiin teepannun lämmittimen. Vegaa alkoi hirvittää vaatekappaleen pukeminen, mutta se hyväksyi kohtalonsa. Lämmitin oli vihreänkirjava ja villasta neulottu, mutta mikä tärkeintä se oli lämmin. Kyllähän se tuntui linnusta kummalliselta päällä, mutta se oli parannus kuitenkin.
"Näyttää poncholta", Cozminen hymyili linnulle. Sitten tuo keksi nostaa Vegan huivin linnun kaulalta pään päälle mummotyyliin. Sinitukkainen tirskui hetken, mutta starly ei jaksanut välittää. Se nousi Cozmisen olkapäälle ja painui kasaan lämmittelemään. Ei kulunut pitkään, kun lintu ehti nukahtaa tyytyväisenä.



Cozminen huomasi kävelevän jälleen kerran automaattitilassa. Välillä hän oli vaihtanut Papua kannattelevaa kättä, mutta sen ihmeellisempiä ajatuksia tuon päässä ei pyörinyt. Ihmetys oli suuri, kun tuo oli tunnin tarpomisen jälkeen löytänyt itsensä ja matkakaverinsa hopeanhohtoisesta metsästä. Kaikkialla oli lumivaippaisia havupuita.
Vega vaikutti heräävän kävelyn loppumiseen. Lintu hämmästeli ympäristöään hetken ja mietti, miten pitkään oli nukkunut. Tuskin kovin pitkään auringon liikkeestä päätellen.
"Nättiä, eikö?" Cozminen kysyi huomattuaan toverinsa hereillä olon. Vega nyökytteli lumoutuneena. Lumi kimalteli aamuauringossa. Kauempana kolmikkoa kyttäsivät snover ja  vitivalkoinen bunnelby. Aikansa tuijoteltua (ja Vegan tuijotettua niitä takaisin) ne katosivat kangasmetsän kätköihin.
Myös Papu alkoi näyttää heräämisen merkkejä. Se haukotteli, yritti nousta pystyyn ja naukaisi hämmentyneenä huomattuaan liikkumiskyvyttömyytensä. Sitten se yritti kiemurrella itsensä vapaaksi Cozmisen kainalosta.
"Rauhotu!" Coz kiljaisi ja yritti avata Pavun kapalot. Vega hyppäsi maahan turvaan toimituksen ajaksi. Wynautin venytellessä jalkaulokkeitaan Cozminen alkoi selostaa sille tilannetta ja matkan päämäärää. Ensin pikkuinen reagoi ääntelemällä kiukkuisesti. Sitä ei kestänyt kauaa, kun sille näytti tulleen kotia ikävä ja Vegan ja Cozmisen naamat eivät olleet tarpeeksi tutun näköisiä. Itkua tuhertava wynaut oli harvinaisen säälittävä näky.
"Mitäs ny tehään?" Coz kysyi varovaisesti lintukaveriltaan.
Vega syventyi miettimään ponchonsa sisälle hetkeksi aikaa, muttei keksinyt mitään järin lohduttavaa. "Levätään hetki. Ehkä Papu voi paremmin, kuhan saa syötyä aamupalansa näin alkuun." Ja niin tapahtui linnun ehdotuksen mukaan. Lähistöltä löytyi kiviä pyllyn alle. Papu niiskutti niiskuttamasta päästyään. Sen itku keskeytyi kuin seinään, kun Cozminen alkoi vetää ruokaa tyhjästä. Silmät pyöreällään se tuijotti sinitukkaista kuin ensimmäistä kertaa olisi nähnyt jotain maagista (ja varmaan niin olikin). Rukkasten taikominen oli myös yhtä ihmeellistä ja vauvan syöttö oli helppoa, kun tuolla oli suu valmiiksi auki.
Vega tokki Mimosan antamia eväitä, eli voileipiä näin ensialkuun. Cozminen kävi myös eväidensä kimppuun, kun oli saanut ahdettua Pavun täyteen pieniä kuivatettuja hedelmiä, joita Mathias oli antanut pikkuisen mukaan.
"Toivotaan, että ilma pysyy näin hyvänä kaupunkiin asti", Vega sirkutti syötyään. Taivas oli kesäisen sininen ja aurinko paistoi, mutta pilviin ei voinut luottaa aina. Metsässä oli lunta muutenkin niin paljon, että sen pöllyäminen vaikeuttaisi matkaamista.
"Aina saa toivoo. Sään pitäis muuttuu ja aika vauhdikkaasti sittenki ku ollaa nyt suunnilleen puolvälissä kartan mukaan... Uskosin niin ainakin", Cozminen lisäsi vähemmän varmana. "Tää mettä on Hopeemettä nimeltää ja tos kivenheiton päässä on Laventeliluola".
"Kivenheittoja on monenpituisia", Vega hymähti tyytyväisenä sutkautukselleen. Cozminen hekotti ja alkoi pakata roskia kasaan. Sillä välin starly vilkuili ympärilleen. Jotain hyvin tärkeää puuttui. "Minne Papu meni?"
"Mitäh?!" Cozminen pyöri maastoa tutkaillen kuin väkkärä ja hän levitti huolellisesti keräämänsä roskat ties minne. Sitten tuo lähti juoksemaan summanmutikassa johonkin suuntaan, kompuroi, päätti kerätä roskat sittenkin, jätti ne maahan, kääntyi uudestaan ja nappasi yhden paperin ja heitti sen tavaroidensa sekaan. Näytti kun Coz olisi yrittänyt revetä vähintään kolmeen suuntaan.
"Yritän etsiä lähimaastosta häntä, käy tarkistamassa Laventeliluola!" Vega loi järjestystä tilanteeseen. Sinitukkainen oli sillä välin kerännyt roskat pois maasta ja lähti luolaa kohti heti, kun käsky kävi. Vega olisi mieluusti mennyt luolailemaan, muttei niissä pystynyt lentämään kovin hyvin ja linnun pimeänäkö ei ollut tarpeeksi hyvä sellaiseen touhuun. Murkrowin geeniensä ansiosta se kyllä näki paremmin yöllä, mutta näin nopeasti valoisasta siirtymisestä ei ollut mitään apua. Lämmittimen ravisteltuaan päältään Vega nousi siivilleen ja lähti bongailemaan wynautia.


Cozminen puolestaan kaivoi kirpputorilta löytämänsä lasit päähänsä, mutta selvisi hyvin vilkkaasti, ettei noista ollut apua pimeänäköön.
'Sokkona mentävä siis', sinitukkainen kitisi mielessään ja painui luolaan. Jossain kauempaa kuului veden solinaa. Ainakaan matkaaja ei kuolisi janoon, jos eksyisi tunneleihin. Sitten hän muisti ostamansa köyden ja alkoi laahaamaan sitä pätkä pätkältä enemmän perässään. Pituutta ei varmasti riittäisi koko luolaston matkalle, mutta paremman puitteissa ja pienessä paniikissa se sai kelvata.  Cozminen oli ottamassa hyödyttömäksi osoittautuneita kakkuloita päästään pois, kun hän huomasi lasien läpi tutun tomumaisen jäljen ilmassa. Omilla silmillään mitään erikoista ei erottunut, mutta heikko jälki näkyi kuitenkin. Siitä ei ollut pitkään lohtua, kun jälki katosi miltei yhtä nopeasti kuin oli löytynytkin.
'Näytti tähtipölylt', Coz tuumi. Etempänä hän erotti himmeänä hehkuvien laventelinväristen jalokivien hohdetta. 'Tulikohan se noista?'
Kivien hohde toi valoa vain vähän, mutta sen verran kuitenkin, että näki eteensä edes jotenkuten. Luolan kivilattialla ei kylläkään erottanut minkäänlaisia jälkiä.
"Papu! Ootko tääl?" Cozminen kutsui karkulaista ja jatkoi matkaa hitaasti, mutta yllättävän varmasti. Hän tunsi kummallista väreilyä ihollaan. Samaan aikaan Cozin teki mieli pörhistää vähäiset niskahahtuvansa ja juosta köyttä myöten ulos, mutta samaan aikaan hän tunsi itsensä oudon levolliseksi. Erikoisia tuntemuksia ei voinut jäädä spekuloimaan, kun oli pokemon löydettävänä. Luolasto pimeni jälleen, kun kristallit jäivät taa.
"Papuh!" sinitukkainen huusi uudelleen. "Missä sie-"
Yhtäkkiä Cozminen tunsi jonkun tai jonkin hyppäävän niskaansa.
"Mph?!" hän yritti päästä pystyyn vatsaltaan, mutta hyökkääjä ei noussut tuon päältä. Yläpuolelta kuului metallin kilahdus. Coz kopeloi maata edessään ja sai käsiinsä vain kahvikupin kokoisen kiven. Hän linkaisi kiven taakseen. Hyökkääjän säpsähdettyä ja väistettyä kiveä Cozminen pääsi juuri ja juuri ujuttautumaan nelinkontin vapaaksi. Iloa ei kestänyt pitkään, kun päälle käynyt kävi uuteen hyökkäykseen. Coz kierähti tieltä pois, mutta tuon koipi jäi hyökkääjän jalan alle. Kivun ei saanut antaa hidastaa, kun metallin kahahdus kuului jälleen.
'Sillä on ase!' Cozminen ehti päätellä. Hyökkääjä otti etäisyyttä ja katosi pimeään, mutta kävisi kimppuun heti, kun sopiva tilaisuus koittaisi. Coz muodosti energiaa kämmeniinsä. Hän saisi muodostettua pari iskua kestävän kilven, muttei se auttaisi oletettavasti pimeässä näkevää vihollista vastaan. Asetta itsepuolustukseen ei ollut missään lähettyvillä. Eikä näin painostavassa tilanteessa pystynyt rauhoittumaan ja karkaamaan tähtipölyn muodossa (luolassa oli myös liikaa kosteutta pölylle), ellei halunnut mitään teräasetta lihaansa kiinni. Coz tunsi hyökkääjän silmät ihollaan. Ilma tuntui painostavammalta hetki toisensa jälkeen.
Sitten aseistautunut kävi hyökkäykseen. Cozminen ehti juuri ja juuri paikantaa hyökkääjän tulosuunnan juoksuaskeleiden kopinasta. Kilpi valmiiksi. Kalahdus. Väistö. Kalahdus. Kalahdus. Väistö. Kilpi hajosi.
Sivallus.
Coz tuupertui. Hän tunsi polttavan tuskan rintakehässään. Vasemman korvan viereen iskettiin tunnistamaton metallinen teräase. Hyökkääjä polvistui haavoittuneen vierelle ja painoi kylmän kätensä haavan kohdalle. Coz tunsi voimiensa virtaavan pois. Pään pisti pyörälle kukkien tuoksu. Tunne loppui kuin seinään. Tilaan oli ilmestynyt kolmas taho, joka sattumoisin heitti aseellisen seinään. Kolmas käveli Cozmisen luo ja kyykistyi tuon vierelle.
"Tämän pitäisi auttaa", mystinen hahmo sanoi hiljaa. Kuului jonkinlaista koneen hurinaa ja Coz jännittyi, kun tunsi jonkin painettavan haavaansa vasten. Hänen yllätyksekseen kipu laantui. Olo oli kuitenkin hutera ja Coz tunsi yleistä pyörrytyksen tunnetta päässään.
Hyökkääjä vaikutti toipuneen myöskin, sillä tuo nousi varovasti ylös. Kolmas tulija huomasi sen. Hän jätti koneen hurisemaan ja veti Cozmisen vierelle oletettavasti jonkinnäköisen repun.
"Sie voit pitää nämä tarvikkeet. Miun pitää vahtia tuota yhtä", hän sanoi ja harppoi hyökkääjää kohti.
"Anna miun olla!" karhea ääni käski. Kolmas murahti ja kuulosti retuuttavan hyökkääjää tuon takin selkämyksestä.
"Pidä huolta siitä eggistä. Me tullaan tapaamaan joskus taas", pelastaja hyvästeli. Cozminen yritti nousta ylös, mutta kellahti takaisin selälleen. Mysteerinen huriseva laitos oli saanut haavan umpeutumaan, mutta energia puuttui. Sinitukkaisen taju hävisi hänen tuijottaessa katon sammuneita kristalleja.


Vega aisti kummallisen tunteen jossakin sisällään. Löydettyään Pavun hortoilemasta Adamsiin vievällä polulla lintu opasti pikkuisen oikeaan suuntaan.
"Ymmärrän, että kaipaat takaisin. Olen silti varma, että äitisi haluaisi nähdä sinut edes kerran muunakin kuin munana", Vega yritti selittää matkan tarkoitusta pienelle wynautille. Papu ei tosin virkkonut sepustukseen mitenkään Vegan harmiksi. Se vain tuijotti Laventeliluolaa.
"En ole nähnyt Cozmista etsimään lähdön jälkeen. Toivottavasti hän ei eksynyt", lintu selitti enemminkin itselleen. Pitäisikö ihmistä lähteä etsimään? Papu kyllä vaikutti rauhoittuneen, mutta jos se karkaisi tunneleihin, niin sitten ei hyvä heilu. Ei sitten mikään (paitsi ehkä vihaisen wobbuffet-emon nyrkki). Vegasta kuitenkin tuntui, että luola oli tarkistettava varmuuden vuoksi. "Mennään katsomaan, seuraa minua".


Kaksikko löysi Cozmisen köyden heti ensimmäiseksi. Lintu huokaisi helpotuksesta, sillä näin ihminen löydettäisiin paljon nopeammin kuin luolan käytäviä rampaten ees taas.
"Cozminen!" Vega kutsui ensin. Kaiku jatkoi nimen kuljettamista kivisillä seinillä. Myös Papu auttoi parhaansa mukaan ja naukaisi pimeyteen. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut. "Jatketaan. Olisimme huomanneet, jos hän olisi lähtenyt täältä pois", Vega mietti. Starly olisi varmasti ollut iloisempi, jos sinitukkainen olisi jättänyt leikin sikseen ja tullut omin avuin ulos, sillä tuo olisi silloin varmasti kunnossa. Nyt linnun sisuksia alkoi kalvaa huoli. Laventeliluolassa tuskin oli mitään carbinkeja tai sableyeja isompia otuksia, muttei sitäkään tiennyt. Laventelikristalleista huolimatta pokemoneja ei näkynyt missään. Ne luultavasti piilottelivat luolan syvyyksissä vierailta, mutta niiden poissaolo ahdisti joka tapauksessa. Sentäs kimaltelevat kristallit hohtivat rauhoittavaa valoa, mutta Vegan ei tehnyt mieli jäädä katselemaan niitä. Ei ainakaan nyt.

Yht' äkkiä Papu naukaisi ja kiirehti pimeyteen kohti köyden toista päätä.
"Papu! Odota!" Vega sirkutti hätääntyneenä ja kipitti perään niin nopeasti kun vain pienistä kintuista läksi.
"Wanyaaa!" Papu naukaisi linnulle. Wynautin edessä oli jokin himmeää valoa tuottava esine. Se riitti liikkumattoman hahmon tunnistamiseen.
".. Cozminen?" starly sai kuiskattua. Se painoi päänsä sinitukkaisen kaulan kohdalle, sillä rinnan päällä oli jokin kummallinen möykky. Vega tunsi lämpöä ja pulssi tuntui rauhalliselta, mutta iho oli kuitenkin viilenemässä. Hän oli varmaan lojunut maassa jo jonkin aikaa. Lintu tunsi oletettavasti carbinkien ja sableyejen huolestuneet katseet selässään. Ei varmaan ollut yleistä, että niiden kotiin tunkeuduttiin.
"Anteeksi, yritämme lähteä mahdollisimman äkkiä pois", Vega pahoitteli. Yllätyksekseen pokemonit lähestyivät kolmikkoa varovasti, vilkuillen enemmänkin Cozmisen suuntaan.
"Joku tuon näköinen hyökkäsi sen kimppuun", eräs sableye sihisi hiljaa. Se osoitteli Cozin naamaa tärisevin käsin.
"Sitten joku samanlainen vei sen hyökkääjän pois", pieni carbink piipitti. "Se paransi tuon haavan ensin, mutta tuo oli menettänyt energiaa. Se hyökkääjä oli jotenkin imenyt siitä voimaa käsillään", kristallipokemon selitti takerrellen. "Sen jälkeen tuo nukahti eikä ole liikkunut sen jälkeen."
"Hyökkääjä?" Vega toisti hämillään. Cozminen ei ollut linnulle vielä tuttu, mutta kai hän olisi varoittanut, että hänellä on vihollisia perässään, jos olisi tiennyt. Hyökkäys oli luultavasti yllätys, sillä Coz ei kantanut mitään asetta millä puolustautua. "Voitteko auttaa? Meidän pitää saada hänet ulos", starly pyysi luolan asukeilta. Pokemonit vilkuilivat toisiinsa ahdistuneina. Sitten Papu puuttui peliin.
"Nyaa!" se naukaisi ja hyppäsi suoraan Cozmisen vatsan päälle. Sinitukkaisen keuhkot tyhjenivät ilmasta.
"Papu ei-!"
"Hyöörg!" Coz hönkäisi ilmaa ja nousi istumaan. Villipokemonit karkasivat luolan perukoihin sen siliän tien. Ihminen haukkoi hetken henkeään ja niin teki myös Vega. Papu napitti kaksikkoa viattomasti metrin päässä.
".. Oletko kunnossa?" Vega kysyi varovaisesti. Hän ei ollut ennen kenenkään heräävän henkiin noin nopeasti.
"Luulisin nii. Takki on kyl tuhannenriekaleina mut minkäs teet", Cozminen vastasi ja yritti pönnätä itsensä pystyyn. Mysteerinen laite putosi maahan. "Ai nii tää on tää", sinitukkainen mutisi ja nosti sen naamansa eteen. Luola oli kuitenkin liian pimeä asioiden tarkasteluun, joten laite sai mennä ihmehepun reppuun. Tavaroita voisi sorkkia ulkona. "Mite löysitte tänne?" Coz kysyi.
Papu alkoi selostaa tapahtumia naukumalla. Vega  sai toimia vaihteeksi tulkkina. "Löysin Pavun kipittämästä Adamsiin päin. Ihmettelimme, kun sinua ei näkynyt ja löysimme köyden luolan alkumetreiltä, joten seurasimme sitä tänne."
"Jotai hyötyy siit siis", Cozminen henkäisi tyytyväisenä, joskin hengästyneenä. Jaloille nousu oli rankempaa kuin tavallisesti.
"Jaksatko kävellä?" Vega huomasi ihmisenmuotoisen väsymyksen.
"Kyl tää tästä. Yritetää mennä hissukseen vaa nii hyvä tulee", Coz puhisi nostettuaan mysteerisen repun selkäänsä. Tilan kanssa temppuiluun ei ollut energiaa juuri nyt.
"... Pokemonit sanoivat, että joku hyökkäsi kimppuusi", Vega totesi hiljaa.
Cozminen pysähtyi ottamaan seinästä tukea. "Nii kävi. Joku toine tuli onneks auttamaa enne ku kävi huonommin. Se jätti tän repun ja käski pitää huolta. Sanoi et nähää vielä." Yleinen puhinatauko. "En kyl tiiä haluunko nähä niitä kuin mielelläni".


Ulos päästyään päivä oli kääntynyt iltapäivään. Ensin piti kuitenkin levätä, ennen kuin pystyi haaveilemaan edes Boreakseen kävelystä. Cozminen oli alkanut koluamaan repun sisältöä.
"Eikö sinusta tunnu kummalta, että joku vain jätti sinulle repun täynnä tavaraa?" Vega syväanalysoi tilannetta mielessään.
Coz pysähtyi hetkeksi miettimään. "Hmm. No, vähä joo. En kyl valita." Kaivuu jatkui. "Se mainitsi kans jonkun egg-jutskan. Munajutut on muutenkin haurasta tavaraa, nii parempi ettii se ensin. En kyl tiiä minkä näköne se on, joku munamainen kuitenki."
"Onkohan se pokemonin muna?" Vega sirkutti lievästi hätääntyneenä.  Eggit olivat muutenkin heikkoja, mutta että ne joutuivat olemaan kylmässä repussa, turvanaan vain repun kangas ja kasa kummallista elektroniikkaa oli varmasti liikaa.
"Löyty! ... Tääköhän se o?" Cozminen nosti repun pohjalta pienen ison kokoisen kapselin tai kuvun, jonka sisällä oli kun olikin jonkinlainen egg. Kuvun alareunassa oli joitakin namiskoita ja Cozin teki mieli painella namiskoita juuri sillä hetkellä. Ja niin tapahtui, että yksi namiskoista joutui painettavaksi. Naksahduksen jälkeen egg kapselin sisältä katosi.
"Eiikkkkääääh mitä mie menin tekee?!" Cozminen parkui. Papu papuili ympäriinsä, joten siitä ei ollut apua. Niin Vegan oli tultava ottamaan asiasta selvää. Lintu painoi summanmutikassa jotakin kuvun napeista ja egg ilmestyi takaisin sen sisälle. Coz tuijotti lintua kun se olisi tehnyt jotain hyvinkin maagista. Starlyn sydän hakkasi edelleen, vaikka se näytti ulkoisesti tavallisen rauhalliselta.
"Luulisin, että tässä pystyy säilyttämään useamman munan kuin yhden. Mitähän tästä tapahtuu?" Vega jatkoi kapselin sorkkimista rauhoituttuaan ja nokkaisi toista nappulaa. Egg lieri lumella silmänräpäyksessä. ".. Siitä tapahtuu nähtävästi noin."
"Y-yritetään pitää se lämpimänä, jooko?" Coz noukki kiireesti munan maasta ja nosti sen syliinsä. Etsiessään vaatetta, johon eggin voisi kapaloida sinihiuksinen huomasi, että alkoi sataa lunta.
"Oho. No eiköhän se lakkaa kohta," Coz pääteli ujutettuaan eggin kahteen päällekkäiseen säärystimeen ja solmi niiden päihin solmut niin, että egg vaatteineen näytti hyvin isolta karkilta. Ja kolmikon ihmeeksi hän sai eggin vielä laitettua kapseliin turvaan. Sitten porukka kävi pienelle välipalalle lumisateen loppumista odottaessaan.


... Paitsi ettei mitään loppumista tapahtunut. Joko kolmikko (nelikko olisi, jos egg olisi hieman tietoisempi otus) oli hyvin epäonninen, tai luontoäiti halusi kostaa Cozmisen vahingossa tapahtuneen roskaamisen. Niin tai näin, he siirtyivät peremmälle Laventeliluolaan. Luolan pokemonit pysyttelivät turvallisen välimatkan päässä ja pitivät väkeä silmällä. Vegan teki kovasti mieli ihastella luolan kristalleja, mutta se ei pystynyt rauhoittumaan. Coz oli yhä heikkona, Papu oli vielä pieni ja eggista puhumattakaan nuo eivät kestäisi varmasti kovin pitkään, jos eivät pääse äkkiä lämpimään. Vega nieleskeli ahdistuneisuuttaan pois, mutta se vain tuli takaisin. Pyry voimistui hetki hetkeltä.
"Kauheen nopeesti tää myrsky nousi," Cozminen hytisi fleecen alla Papu makuupussissaan ja egg sylissään. Tuon ilme synkistyi. "Ois pitäny lähtee heti ku päästii."
"Lepää nyt. Parempi täällä luolassa kuin lumimyrskyssä," Vega yritti kuulostaa pirteältä. Huoli kuitenkin kuulsi äänen alla. Kylmyys kävi muihin hetki hetkeltä enemmän ja lintu ei kestänyt katsoa sitä paljon kauempaa. Oli haettava apua.
"... Yritän etsiä jonkun", Vega sirkutti hiljaa ja pujottautui ulos teepannunlämmittimestä. Uninen Coz ei ehtinyt huutaa edes linnun perään, kun se katosi tuiskuun.

Kylmyys oli paljon pahempi, kuin Vega oli odottanut. Se pisteli linnun siipiä ja löi kasvoihin. Tuuli oli yhtä vaikea tai vaikeampi voima voittaa, sillä se tarttui starlyyn helposti ja heitteli sitä ympäriinsä kuin lapset palloa. Vega tiesi kuitenkin, että vain se voisi loppupeleissä löytää apua, jos kuka. Sen siivet löysivät sopivan rytmin tuulta vastaan. Se haravoi lähistöä silmillään, mutta näki vain pyryttävää lunta ja Hopeametsän loputtomalta näyttävää kuusikkoa. Piti yrittää päästä kauemmas, lähemmäs Boreasta. Linnun voimat tuntuivat hiipuvan.
'Vielä vähän!' Vega kannusti itseään. Oli kuin tuuli olisi hiljentynyt, sillä lentämisestä tuntui tulevan helpompaa. Siivet löivät ilmaa vaivattomasti ja vauhti kiihtyi. Vegan lennettyä vielä minuutin ajan tuiskussa se tunnisti pienen mökinkopperon metsän reunalla. Sitä reunustivat syksyiset, sulat puut. Ikkunoista loisti valoa. Apua löytyi sittenkin. Vega tunsi huolien katoavan ja kiisi mökkiä kohti.



Cozminen säikähti herättyään. Ensin sen takia, että oli nukahtanut ylipäätään niin kylmässä paikassa. Sitten muutaman sekunnin viiveellä hän tunsi lämmön ihollaan. Luolan suulla oli suuri, oletettavasti kaksijalkainen ja kaksikätinen hahmo, jolla oli isot korvat ja pitkä pörröinen häntä. Otus piti liekehtivää sauvaa käpälissään.
"Nämä taitavat olla ne, eikö niin?" delphox kysyi rauhallisesti, niin kuin olisi joutunut pelastamaan pakastuvia matkalaisia useampaan otteeseen aikaisemminkin. Luolaan puoliksi liihottaen ja puoliksi pomppien saapui myös toinen pokemon. Se näytti hyvin iloiselta luolailijat huomattuaan.
"Olette kunnossa!" siivekäs kiljaisi ja kipitti lähemmäs. Se hidasti tahtia huomattuaan Cozin hölmistyneen ilmeen.
"Coz?"
Sinitukkainen suli hymyilemään tunnistettuaan tutun äänen. "Vega, sie kehityit!"

---------------------

Pomeg-, grepa- ja roselimarjat kerätty talteen Adamsista~ ja matka vei Adamsista Hopeametsään. Ja rip Vegan istuminen Cozin olkapäällä. </3
*bonus*















-----------------
Rosa:
Pahoittelen että jouduit oottamaan tarinavastausta näin pitkään... Mutta joo tarinan pariin! Voi kunpa olis viel lämmin ja valosaa... ;-; Ihan liian pitkään menee vielä että on kivat säät ja aurinkoa <3 Todella mukavaa kuvailua kuten aina Coz! Tykkään. <3

Aivan ihanaa että tarinaan on liitetty piirrustuksia. On kyllä mukavaa päästä lukemaan talvisesta karttapuolesta, ja niin värikästä hahmoporukkaa tarinassa. :3 Yhyy Papu. <3 Tarina on erittäin tunnelmallinen ja lämmin, ainaskin tuossa alkupuolessa. :3 Miellyn kovasti sun kuvailuun ja hahmoihin. Kaikki teksti sointuu hyvin yhteen ja tarinan eteneminen on sujuvaa!

Vega on aivan liian hellyyttävä vihreässä ponchossaan. ;-; En kestä. <3 Burdi. On kyllä Coz aikamoinen kun jaksaa tarpoa lumessa tunti tolkulla. Hopeametsä on kyllä näkemisen arvoinen paikka!

Voin vaan kuvitella minkälainen riesa itkevä Wynaut on. TuT Mutta Coz on tähän asti suoriutunut oikein hienosti tehtävästään ja huolehtii pikkuisesta. :3 Toi kyllä mukavaa pientä jännitystä tarinaan kun Papu lähti karkuteille. Coz pääski heti laventeliluolan uumeniin. x3

Ois kyllä kieltämättä vähän kuumottavaa jos joku hyökkäis pimeessä luolassa takaa päin. Oli kyllä jänskää miten joku auttoi ja sitten katosi yhtä nopeasti kuin oli tullut paikalle. Mukavaa kun pokemoneista sai lukea enemmän ja ne tekivät tuttavuutta laventeliluolan asukkaiden kanssa.

Mukavaa että mysteerinen pokemunakin tuli tarinaan mukaan. c: Kiva että osaat myös käsitellä sinänsä sitä ja otat sen aika realistisesti mukaan. Oikein söpö lopetus tarinalle. X3 Siinähän ehti tapahtua vaikka mitä! Nyt kyllä kuitenkin pomppaan niihin palkintoihin kun tätä on odotettu turhankin kauan. :__D

- 350 HC (summa siitä johtuen koska tarina oli sen verran pitkä ja siinä oli piirrustuksia c:)
+ 350 HC Amulet Coin
- 1 kuoriutumispiste
- 3 tasoa Vegalle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti