Liityin maaliskuun puolel Pokémonhoitola Liekkiin~ ja täs alotustarina, onnea matkaan. :D
-------------------
Nuori ihmisennäköinen sinitukkainen otus ( joka esitteli
nimekseen useimmiten Cozminen) oli tottunut heräämään mitä kummallisemmista
paikoista, tosin hän ei ollut pitkään aikaan eksynyt marjapuskaan maailmaa
vaihtaessaan. Naisen päätä särki jostain syystä ja hän raotti varovasti
silmiään. Keltainen katse kiinnittyi punaisiin marjoihin. Niitä voisi maistaa,
tuskin se oloa ainakaan pahentaisi.
Marjat osoittautuivat tulisiksi ja hän kiljui mielessään.
Cozminen kiisi pusikosta hiekkapolun yli alamäkeen ja muikkusukelsi
ensimmäiseen ojaan mikä vastaan tuli. Vesi maistui mutaiselta ja muutenkin
epämääräiseltä, mutta marjojen polte sentään hävisi. Siniset hiukset vettä
tippuen hän nosti päätään ja peruutti ojasta pois. Vasta nyt hän tarkasteli
ympäristöään.
Cozminen seisoi mäen alarinteessä, jota aurinko porotti
parhaillaan hyvinkin intensiivisesti. Tuntui, että hiukset kuivuvat hetkessä. Ojan
toisella puolella jatkui peltoja silmänkantamattomiin. Cozminen nousi loivaa
mäkeä ylös ylittämälleen hiekkatielle, jolla oli vanhat autonjäljet. Paahde sai
polun päät väreilemään ja se kaarteli niin jyrkästi ettei saanut selvää mitä
missäkin oli. Pusikon oksilla, jossa herääminen tapahtui, killutteli
kirsikkamaisia ja isompia suippoja punaisia marjoja. Coz mulkaisi niitä
inhoavasti. Hän oli juuri lähdössä syvemmälle metsään, kun silmiin osui tuttu
reppu oksien seassa. Sen sisällä oli tutut piirustus- ja maalausvälineet,
reissussa kolhiintuneet, mutta edelleen täysin käyttökelpoiset. Cozminen nosti
repun selkäänsä ja päätteli, että polkua seuraamalla pääsisi ihmisten ilmoille
nopeammin. Hän pyörähti paikallaan muutaman kerran ja lähti siihen suuntaan,
mihin nenä näytti.
Coz ei ehtinyt tarpoa pitkällekään, ennen kuin tätä alkoi huimata
paahteessa. Ojalle voisi palata juomaan, mutta veden terveellisyydestä ei ollut
täyttä varmuutta. Korvissa alkoi kohista. Cozminen laittoi sen huonon olon
piikkiin, mutta ääni tuntui lähenevän. Hetken kuluttua kaarteen takaa ajoi
lava-auto, joka pysähtyi jarrut kirskuen. Coz oli lamaantunut paikalleen.
"Hei, kaikki hyvin?" autosta nousi roteva
poninhäntäinen nainen, jolla oli lippahattu takaperin ja öljytahraiset
vaatteet. Cozminen ei osannut päättää, johtuiko sydämen tykytys naisesta vai
yleisestä säikähdyksestä.
"Ju- juu kai mie ihan yhtenä kappaleena oon",
sinitukkainen mutisi.
"Ootko matkalainen? Murteesi ei ole tuttu", nainen
kysäisi hymyillen lämpimästi. "En tosin ihmettele, Ignisiin menee ihmisiä
aina välillä katsomaan maisemia ja vilvoittelemaan kevätpuroissa. Eihän ne vedä
vertoja Lacus-lampeen, mutta kai se on tyhjää parempi".
Tämähän sujui hyvin. Tavallista matkaajaa ei kukaan epäile.
"Juu, sinne olin menossa... Tuota, minne päi seuraavaks?" Cozminen
kysyi varovasti.
Nainen hihitti oletettavasti Cozin murteelle. "Seuraa
vain tätä raittia ja käänny sitten vasemmalle mäkee ylös, niin löydät vanhan
pariskunnan majatalon ja lähteet. Sinne vaan on vähän matkaa vielä.. Onhan
sulla vesipullo mukana? Mulla on ylimääräsiä jos kelpaa."
Coz ei ehtinyt sanoa mitään, kun kuski kääntyi ja ryhtyi
penkomaan laatikoita lavalta. Niiden sekaan oli köytetty myös valtava
kylmälaukku. Naisten ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoinen, sillä vesipullojen
joukossa oli joku muukin.
"Mitäs meisseliä, sneasel?" lippispäinen henkäisi
ja vilkaisi Cozia pikaisesti kuin tarkistaakseen, että hänkin näki saman.
"... Se varmaan hyppäsi mukaan jossakin vaiheessa." Hän kaiveli
taskujaan ja lopulta nosti esiin tavallisen punavalkoisen pokepallon, painoi
sen sneaselin lavalle ja pokemon katosi sen sisälle punaisena säteenä. Pokemonin
halima kylmäkalle kolahti vesipulloja vasten. Molemmat naiset tuijottivat
palloa, joka lopetti rimpuilunsa hyvinkin äkkiä. Kuski katsoi Cozmista tyhjästi. "....... En oikeesti uskonut et se jää kiinni."
"Kyllähä nukkumine lasketaa statusongelmaks. Luulin tosin
et iskun aiheuttama merkitsis vaan mut ei nähtäväst", Cozminen mutisi. Hän
oli sitten herättänyt monta napattavaa pokemonia ihan turhan takia.
Kuski rapsutti päätään lippiksen läpi. "Mulla ei
kylläkään ole aikaa pokemonille. Tuskin tämä autossa viihtyisi
muutenkaan." Hän katsoi Cozia varovasti. "Haluutko tämän? Tämä
varmaan tuli äkkiä, mut voit antaa tän jollekin-"
Nähtävästi Cozmisen käsi oli tehnyt valinnan ja tarttunut
palloon, ennen kuin aivot ehtivät harkita edes asiaa. Kuski piristyi ja selitti
jotain antaen Cozille myös pari vesipulloa, vaikka puhe meni toisesta korvasta
sisään ja toisesta ulos. Hän heräsi transsista vasta, kun lippispäinen istuutui
autoonsa ja vilkutti hänelle hymyillen kaahottaen jo kaukaisuuteen.
Cozminen jatkoi matkaansa laahustaen hiekkatiellä eteenpäin.
Hän oli vasta äskettäin päättänyt lopettavansa pokemonkouluttajan uransa ja nyt
hänen repustaan löytyi uusi pokepallo. Ei. Ei ikinä uudestaan. Coz kävisi
kysymässä siltä pariskunnalta, minne voisi jättää sneaselin ja jatkaisi
matkaansa jonnekin. Ja mieluiten yksin.
Ilman hattua ulkoilu kauheassa paahteessa on todellakin
huono juttu, huomasi Cozminen siinä vaiheessa, kun hänen päänsä alkoi tuntua
uuniperunalta. Kaikki tuntui kulkevan pätkittäin.
Hörppää vettä.
Käänny vasemmalle ja kipua kivisiä portaita ylös.
Tauko, kiitä puiden varjoa.
Kiipeä.
Hörppää vettä.
Kiipeä vähän lisää.
Hengitystauko.
Muistikatkos.
Saavu vanhalle kylpylännäköiselle.
Puita pilkkova pappa huomaa sinut ja taluttaa sisälle.
Sitten tapahtuu jotain.
Viimeiseksi heräät kylmästä vedestä kivikossa. Puroja
ympäröi puinen seinämä, joka saa altaan näyttämään yksityiskopilta. Vettä
ropisi bambumaisten putkien sisällä. Edessä oli ovi, josta tepasteli vanha
hymyilevä mummeli tuoden puhtaita pyyhkeitä ja kysellen vointia.
"Ihan hyvä kai", sanoi Cozmisen suu ennen kuin
ehti päättää mitä vastata. Tuntui että jokaisella kehon osalla alkoi olla oma
mieli, ensin käsi ja nyt suukin.
"Jätin tavarasi tuohon tuolille. Tule syömään jotain,
sitten kuin siltä tuntuu", mummo sanoi ja jätti Cozmisen yksin. Tai no,
yksin ja yksin. Sinitukkainen nousi hitaasti maahan upotetusta altaasta. Hänet
oli nähtävästi tuupattu viilentymään teepaitoineen päivineen. Vai oliko hän
itse riisunut liivitakkinsa ja pitkät housut? Ei pysty muistamaan. Repusta
löytyi taiteiluvälineet, kaksi vesipulloa, joista toinen oli tyhjä ja toinen
puolillaan sekä pokepallo. Coz nosti sen varovasti repusta pois ja meni
istumaan takaisin altaaseen. Pallosta ei saanut selvää, oliko sneasel ottanut
ja lähtenyt omin päin vai nukkuiko se yhä. Coz ravisti palloa sen suuremmin
ajattelematta.
Pallo aukesi.
Sneasel putosi altaaseen.
"UAAAAAAAHH!" pokemon räpiköi paniikissa ja
kuivalle maalle päästyään se säntäsi kauimmaiselle seinälle Cozmisesta.
"Hiton hullu! Meinasitko hukuttaa mut!?"
Coz tuijotti tummaturkkista pokemonia hölmönä. "Ei ku
mie-"
"Älä selitä!" sneasel sähähti käyden
hyökkäysvalmiuteen. "Valmistaudu! Mä-"
"Kaikki hyvin?" ovi narahti rakoselleen ja mummo
kurkkasi sisään. "Kuulin jotain ja ajattelin, että-"
Sneasel lujahti ulos.
Cozminen ja mummo vain tuijottivat sen perään. Vanhus
pyyteli anteeksi senkin jälkeen, kun Coz sanoi kaiken olevan hyvin. Ehkä oli
parempi, että sneasel pääsi vapauteen näinkin pian ja omin avuin.
Vanhukset tuntuivat syöttävän Cozmista kuuden sneaselin
edestä ja antoivat hänen yöpyä ilmaiseksi heidän vierashuoneessaan. Illalla
auringonpistoksen vaikutukset iskivät päälle ja Coz suunnilleen asui koko yön
vessassa pönttöä halailemassa. Auringon noustua olo alkoi helpottua ja Coz kävi
nukkumaan unirytmistä viis. Ja sitten tuli kuuma ja valoisa eikä voinut nukkua,
joten sinitukkainen pyysi lippistä ja varavaatteita lainaan ja lähti kävelylle
metsään ennen aamupalaa (vanhukset ihan vaatimalla vaativat, että Coz jäisi
syömään vielä). Ilma oli ihanan raikas ja piristävä. Mukavaa vaihtelua
puoliltapäivin heräämiselle.
Metsässä pomppi fletchlingejä sekä tailloweja etsimässä
syömistä. Aikainen lintu madon nappaa todellakin. Syvemmältä pöheiköstä löytyi
pieni kivinen pyhätöntapainen, jota sammal yritti peittää lukuisista
jynssäysyrityksistä huolimatta. Pyhätön jälkeen alkoi kivien reunustama polku,
joka vei mäkeä ylemmäs laajalle tyhjälle alueelle. Coz pystyi näkemään sielunsa
silmin festivaaleilla rientävät ihmiset lapsineen, jotka kirmasivat kalastamaan
omenoita. Tällä hetkellä aukiolla kisaili vain nidoran ja oddish, joita
Cozmisen olemassaolo ei tuntunut vaivaavan yhtään. Hänelläkin oli ollut kerran
nidoran. Hymy hyytyi. Coz oli juuri kääntymässä takaisin, kunnes auringonsäde
häikäisi silmiä ja sai hänet kääntämään katseensa aukean toiselle puolelle.
Onneksi hän kävi vielä vilkaisemassa jyrkännettä, sillä eteen avautui uskomaton
näky. Kaukana alhaalla levittäytyi vanhanaikainen kaupunki, jota aamuinen usva
verhosi yhä. Seassa oli myös muutama suurempi rakennus, joista ei saanut selvää
mitkä ne loppujen lopuksi oikein olivat.
'Minkä nimen se kuski sano? Igniskö se nyt oli? Onkohan tuo
sit se', Coz mietti. Nyt hän ainakin oli perillä minne suuntaan lähteä
seuraavaksi. Ensin olisi aamupalan vuoro.
"Kyllä se taisi olla Ignis Town. Suosittelen siellä
pyörähtämistä, siellä on kaikkea nähtävää!" mummo sanoi. Hänen harmaat
hiuksensa olivat jälleen pirteällä nutturalla.
Pappa pisteli puuroa kiireellä poskeen eikä tuntunut sanovan
mitään.
Mummo huokaisi kauhoen itselleen lisää puuroa lautaselle.
"Minnehän se sneaselkin joutui? Jääpokemoneilla on tukalat oltavat näin
lämpimässä paikassa."
Cozminen oli ottanut lähestulkoon vastoin omaa tahtoaan
sneaselin pallon mukaansa kävelylle ihan varmuuden vuoksi. Tuskin kissanäätä muutenkaan
lähestyisi Cozmista sen äkäisyydestä päätellen, mutta pieni osa kuitenkin
halusi pokemonin takaisin. Tai ainakin varmistuksen siitä, että se voi ihan hyvin.
Vastaus tuli päivällä, kun joku kylällä asuva mies riensi taloon
tajuton sneasel käsivarsillaan. Hän olisi mennyt sairaalalle, mutta sinne oli
usean kilometrin matka metsältä. Vanhukset kävivät hoitamaan pokemonia
pikimmiten. Coz ei kestänyt ja hän lukittautui vierashuoneeseen.
Lopulta pariskunnalla oli hoidettavanaan hyvin toipuva sekä
kärttyinen sneasel sekä sängyssä lojuva Cozminen. Lopulta tuon oli pakko mennä
vessaan ja vanhukset estivät Cozin pääsyn takaisin vierashuoneeseen siihen
asti, kunnes selittäisi mitä oli tekeillä. Sinitukkainen istui mahdollisimman
epämukavalle ja kovalle tuolille itkua tuhertaen. Sitten hän puhui hiljaa. Hän
kertoi, kuinka oli Johdon alueella reissannut tiiminsä kanssa. Useista loukkaantumisista
huolimatta pokemonit luottivat häneen ja jatkoivat matkaa hänen rinnallaan
kohti liigaa, kunnes Cozin aloituspokemon, Rucola- niminen meganium menehtyi
juuri ennen Victory Roadille taivallusta. Reissu loppui siihen. Loukkaantunut
sneasel nosti pintaan kivuliaita muistoja ja pako oli helpoin ratkaisu tähänkin
asiaan.
"Sit mie jätin muut poket Johtoon ja jatkoin itekseni. Sen
jälkee, tuota noi, löysin itteni täältä", Coz mutisi jättäen vähän ties
mitä välistä. Ei sillä että kukaan edes uskoisi.
Vanhukset olivat kuunnelleet hiljaa kertomusta.
"Hetkinen!" Coz säpsähti kun punaiset silmät
porautuivat tuon niskaan nurkan suunnalta. "Eli sä jatkoit matkaa
pokemonien hengen uhalla? Ja sit sä vaa luovutit?!" sneasel murahti
kipittäessään suoraan Cozmisen eteen. "Niinkö?!"
"Niin kai... Ois pitäny-"
"Nii, ois pitäny jatkaa! Meil on kuule enemmän järkee
ku ihmisil yhteensä ja älytään lähteä, jos niin halutaan. Me voidaan perääntyä
jos halutaan. Jos meit pelottaa eikä haluta jatkaa matkaa nii me kyl kerrotaan tai
lähetään vaik pallot kourassa jos ei muuten. Mut sit on tommosii ku sä. Nyt muu
tiimis jäi ilman kouluttajaa kun vaan lähit karkuun hiton idiootti!" sneasel
sähisi turkki pörhöllään.
Cozmisen silmät kostuivat häpeästä. "Nii, oon
idiootti."
"Sano kuin meinaisit sitä!"
"Oon idiootti!"
"Vielä!!"
"Oon idiootti!!"
Vanhukset katsoivat hölmönä, kun sneasel ja Coz huusivat
toisilleen. Nämä olivat niitä hetkiä, kun pokemonien puheen ymmärtäminen olisi
ihan hyödyllistä.
Oman idioottiuden kailotus sattui Cozia kurkkuun. Sneasel
näytti voivan ihan hyvin, tai sitten se ei vain näyttänyt kipua.
"... Mikä sun nimi on?"
"Cozminen", sinitukkainen totesi ääni karheana.
Sneasel hymähti. "Oot todellakin idiootti Cozzu.
Kurkkus ei ois noin kipee jos oisit hyväksyny tosiasian suorilt käsin." Kuulosti
siltä, että kissanäädänkin ääni oli aika karkea.
Ilta kului selvästi rauhallisemmin. Onneksi asiakkaat olivat
lähteneet Ignis Townin hotelleihin ennen sneaselin ja Cozmisen yhteenottoa.
Iltapalan jälkeen sneasel lojui kylmimmässä lähteessä minkä löysi ja Coz oli
käynyt vierassängylle unen tuloa odottamaan. Kurkkukivusta ja yleisestä
kuumuudesta huolimatta hän nukahti nopeasti.
Cozminen seisoi täysikuun valaisemalla pellolla. Heinä
huojui tuulessa polvia kutitellen. Ketään ei näkynyt, vaikka tuntui että
paikalla oli joku tuttu.
"Cozminen, sinäkö siinä?" kaikuva, lempeä ääni
kysyi. Coz tunnisti äänen hetkessä ja pyörähti ympäri. Ei ketään. Taivaallakin
leijui vain varjoisia pilviä.
"Minä se vain olen. Mukava nähdä, että voit hyvin",
tuttu meganium huokaisi. "En vain ajatellut, että lähtisit näin pian."
Coz painoi päänsä.
"Noh, älä sitä sure. Muille kuuluu hyvää."
Sinitukkaisen sisuksia rutisti yhä.
Ääni naurahti. "Se sneasel oli oikeassa, vaikka aika
ilkeästi sinua kutsui. Meillä kaikilla oli vapaus valita ja olimme onnellisia
kanssasi, vaikka vastoinkäymisiä olikin aina välillä. Se tosin kuuluu elämään."
Missä vaiheessa siitä oli tullut oli tullut näin
rauhallinen? Chikoritana se oli menossa ties minne ja ennen kuin Coz huomasikaan,
Rucola jakoi elämänohjeita kaikille.
"Mutta älä murehdi, kaikki on hyvin. Vartioin nyt
muita."
Coz pyörähti taas ympäri ja yritti huutaa ystävänsä nimeä,
mutta ääntäkään ei kuulunut.
"Älä unohda, voin lentää. Me näemme taas joskus."
Cozminen yritti uudestaan. Silmiin puski kyyneleitä jälleen kerran.
"Hyvää matkaa, Cozminen!"
Ja Coz heräsi.
Jälleen kerran mummo pisti huolestuneen päänsä ovenraosta. "Kävikö
jotain? Kaikki hyvin?"
Coz huokaisi ja pyyhki kyyneleitään kämmenselkiinsä. Paino
sydämessä tuntui kevenevän vihdoin ja viimein. Oli aika jatkaa eteenpäin. "Joo.
Kaikki hyvin."
Oho, olipa erilainen tarina lukea! Tuo kuvien lisääminen tarinaan on loistava idea, ja piirtotaidotkin näyttää löytyvän. Tosiaan, kirjoitat eritavalla, mutta hyvin. Pidän tavastasi kuvailla paikkoja ja henkilöitä.
VastaaPoistaMelkein nousi kyyneleet silmiin lukea Rucolasta :< ihanasti siitä kuitenkin kirjoitit. Nora näyttää olevan melkoinen tapaus, mitähän tulevaisuus näiden kahden eteen tuokaan.
15 PL + Noralle 7 exp-pistettä!
- Saola, Pokémonhoitola Liekki
Kiitoksia, miusta kun tuntuu et kuvailen asiat kauheen hätäsesti tai sit en yhtään. :D Piirtämine helpottaa asioita kun voi vaan rustata millasii hahmot on. Se kyl vie lukijan kuvitelmii pois, mut yritän löytää jonku keskitien piirrosten ja tekstin kans~
VastaaPoistaMelkein ei riitä. >:D Eikun aattelin et toi Rucolan moikkaaminen unessa oikee tihku siirappia et tuleeko tosta nyt yhtää mitään. Kiitos kuitenki~ >3>